Matala testosteroni naisilla alle 40-vuotiaana

Tietosisältöä, ei lääketieteellistä neuvontaa. Testeistä ja hoidosta päätetään lääkärin kanssa.

Myös naiset tuottavat testosteronia

Testosteronia kutsutaan usein miessukupuolihormoniksi, mutta myös naiset tuottavat sitä, vain paljon pienempiä määriä. Tuotannosta vastaavat munasarjat ja lisämunuaiset joko suoraan tai esiasteiden, kuten DHEA:n, kautta, jotka muuttuvat kudoksissa. Naisilla testosteronilla on merkitystä muun muassa seksuaaliselle halukkuudelle, energialle, lihaksille ja luustolle. Kyse ei ole miehen kaltaiseksi tulemisesta, vaan siitä määrästä, johon elimistö on tottunut.

Lasku alkaa varhain

Davison kollegoineen (JCEM, 2005) mittasi androgeeneja suurelta joukolta terveitä 18–75-vuotiaita naisia. He havaitsivat, että testosteroni ja DHEAS laskivat selvästi varhaisesta aikuisuudesta noin 40 ikävuoteen, eikä vaihdevuosi itsessään aiheuttanut äkillistä lisälaskua. Suuri osa laskusta tapahtuu siis kauan ennen vaihdevuosia. Siksi tämä artikkeli käsittelee alle 40-vuotiaita naisia.

Lasku ei ole kaikilla samanlainen. Samanikäisten naisten välillä on suuria eroja, ja yksittäinen mittaus kertoo enemmän, kun sitä verrataan oireisiin ja mahdollisiin aiempiin mittauksiin. Siksi kolmissakymmenissä oleva nainen voi saada aivan erilaiset arvot kuin samanikäinen ystävänsä.

Oireet, jotka saavat usein toisen nimen

Matala androgeeniaktiivisuus voi näkyä heikentyneenä seksuaalisena halukkuutena, tarmon ja motivaation laskuna, heikompana vasteena harjoitteluun ja hitaampana palautumisena. Oireet ovat epäspesifisiä. Niiden taustalla voi olla stressi, univaje, masennus, kilpirauhasen ongelmat, raudanpuute ja paljon muuta. Siksi diagnoosia ei voi tehdä pelkkien oireiden perusteella, ja siksi on järkevää mitata arvailun sijaan.

Mitä hoitosuositukset sanovat

On tärkeää olla rehellinen siitä, mikä on osoitettu. Endocrine Societyn hoitosuositus (Wierman ja kollegat, JCEM, 2014) ei suosittele "androgeenipuutoksen" diagnosointia terveillä naisilla, koska normaalia ja matalaa erottavaa selkeää rajaa ei ole ja koska verikoe ei korreloi tiiviisti oireiden kanssa. Naisten testosteronihoitoa koskeva kansainvälinen konsensuslausuma (Davis ja kollegat, 2019) toteaa, että ainoa hyvin dokumentoitu hoitoaihe on vaihdevuosien jälkeisten naisten heikentynyt seksuaalinen halukkuus, joka aiheuttaa henkilökohtaista kärsimystä. Islam kollegoineen (Lancet Diabetes & Endocrinology, 2019) havaitsi laajassa meta-analyysissa kohtalaisen vaikutuksen seksuaalitoimintoon vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, mutta ei osoitettua vaikutusta mielialaan, energiaan tai luustoon.

Alle 40-vuotiaille naisille tämä tarkoittaa, että mittaus on ennen kaikkea työkalu sen ymmärtämiseen, mitä on meneillään, ja mahdollisen syyn löytämiseen. Se ei ole tie miesten hoitokäytäntöön. Jos syy löydetään ja hoidetaan, oireet usein lievittyvät ilman testosteronihoitoa.

Mahdollisia syitä nuoremmilla naisilla

Nuoremmilla naisilla matalille androgeeneille löytyy usein konkreettinen selitys:

E-pillerit ja muu hormonaalinen ehkäisy nostavat SHBG:tä, testosteronia sitovaa proteiinia, ja voivat siten laskea vapaata testosteronia merkittävästi. Ennenaikainen munasarjojen vajaatoiminta, jossa munasarjat lakkaavat toimimasta ennen 40 ikävuotta, vähentää tuotantoa. Munasarjojen kirurginen poisto aiheuttaa äkillisen laskun. Lisämunuaisten tai aivolisäkkeen sairaudet, mukaan lukien kohonnut prolaktiini, voivat vaikuttaa hormonitasapainoon. Hyvin vähäinen energiansaanti, esimerkiksi syömishäiriöissä tai kovassa harjoittelussa ilman riittävää ravintoa, voi myös laskea sukupuolihormoneja.

Useilla näistä tiloista on oma hoitonsa, ja ne pitäisi tunnistaa. Se on tärkeämpi syy mitata kuin itse testosteroniarvo.

On myös hyvä muistaa, että monet näistä syistä vaikuttavat terveyteen laajemmin kuin pelkästään hormonitasoihin. Esimerkiksi ennenaikainen munasarjojen vajaatoiminta tai pitkään jatkunut liian vähäinen energiansaanti voi heikentää luustoa, ja siksi niiden tunnistaminen ajoissa on tärkeää riippumatta siitä, mitä testosteroniarvo näyttää.

Vapaa testosteroni ja SHBG

Kokonaistestosteroni ei ole koko kuva. Suurin osa on sitoutunut SHBG:hen eikä ole kudosten vapaasti käytettävissä. Kahdella naisella, joilla on sama kokonaisarvo, voi olla SHBG:stä riippuen hyvin erilainen vapaa testosteroni. Siksi SHBG tulisi aina mitata yhdessä testosteronin kanssa. Lue lisää: SHBG ja vapaa testosteroni.

Kiinnitä huomiota myös menetelmään. Naisten matalilla arvoilla tavalliset immunomääritykset ovat epätarkkoja. Massaspektrometria (LC-MS/MS) on luotettavampi, ja kannattaa kysyä, mitä menetelmää laboratorio käyttää.

Ei miesten hoitokäytäntö

Jos lääkäri perusteellisen selvittelyn jälkeen löytää syyn hoitoon, naisten annokset ovat murto-osa miesten annoksista. Miesten hoitokäytännön kopioiminen voi aiheuttaa haittoja, kuten aknea, lisääntynyttä karvoitusta ja äänen madaltumista. Naisten hoitoa on ohjattava kokeneen lääkärin toimesta ja seurattava verikokein.

Seuraava askel

Kirjoita oireesi muistiin ja se, missä kierron vaiheessa ne ovat pahimmillaan. Merkitse, käytätkö hormonaalista ehkäisyä. Ota aamunäyte, josta mitataan kokonaistestosteroni, SHBG, laskettu vapaa testosteroni sekä mieluiten DHEAS ja prolaktiini. Ensimmäinen näyte voidaan ottaa paikallisesti, siellä missä asut. Tulos ei ole sellaisenaan diagnoosi, vaan lähtökohta keskustelulle lääkärin kanssa. Lue myös matalasta testosteronista yli 40-vuotiailla naisilla.